Onnenpotku ja mitä siitä seurasi

« Kaikki Blogit

Piia Talsi

Julkaistu September 24, 2019

Täytän kolmekymmentä. Pyöreitä täyttäessä ajattelee väistämättään omaa elämäänsä ja tekemiään valintoja. Valintoja, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen. Oma polkuni tämän pöydän ääreen, tähän työpaikkaan, on ollut hyvin pitkälti sattuman kauppaa. Ajauduin rakennusalalle ikään kuin vahingossa. Kouluaikoina pääsin harjoittelijaksi suureen suunnittelutoimistoon. Sinne oli luontevaa jäädä myös koulun loputtua. Ja työ kyllä maistui, mutta sitten eräs työkaveri rohkaisi hakemaan IT-alalle, kun huomasi CADMATICillä (silloisella Kymdatalla) avoimen paikan. Hain, ja pääsin. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa.

Aluksi pelotti astua täysin uusiin tehtäviin, mutta nyt uskallan jo sanoa, että sattuman korttipelissä minulle osui täyskäsi. Omasta työpisteestä harppaus ihmisten eteen ja vielä kouluttajaksi on ollut iso muutos, mutta hyvältä se on tuntunut. Minun kannaltani on ollut onnenpotku, että saan puhua koulutuksissa konkreettisesta ohjelmasta, jonka toiminnan alan tuntea jo erittäin hyvin. Koska olen itse ollut oikeissa suunnittelutöissä, tunnen ammattisanastoa ja osaan keskittyä juuri asiakkaalle tärkeiden toimintojen esittelyyn koulutuksessa. Ja minusta tuntuu, että juuri se on koulutusten suola sekä minulle että kuulijoille.

Aluksi pelotti astua täysin uusiin tehtäviin, mutta nyt uskallan jo sanoa, että sattuman korttipelissä minulle osui täyskäsi.

Koulutuksissa ja muuallakin törmää kuitenkin joskus yllättävään vastarintaan uuden oppimisessa. Omilta suunnitteluajoiltani muistan hyvin, miten helppoa oli tottua ja turtua vanhoihin kaavoihin. Käyttämäni ohjelma ei ollut silloin CADS/CADMATIC, ja koska kyseinen ohjelma toimi ”riittävän” hyvin, en kokenut ongelmaksi, että osa asioista piti kopioida toisista tiedostoista. Se nyt vain oli tapana. Ja tätä kuulen edelleen: ’näin nyt vain on tapana tehdä’ ja ’näin meillä on aina tehty’. En väitä, etteikö vanha, toimiva tapa ajaisi asiaansa, mutta joskus asioihin on myös toinen ratkaisu.

Omilta suunnitteluajoiltani muistan hyvin, miten helppoa oli tottua ja turtua vanhoihin kaavoihin.

Nimittäin: joskus muutos on välttämätöntä. Toiset yksilöt ovat helpommin kyllästyviä kuin toiset. Kun ihminen kyllästyy, hän menettää motivaation siihen mitä on tekemässä. Kun yksinkertaisiin työtehtäviin menee aikaa turhaan, vie se motivaatiota tekemiseltä. Kun epäolennaisuuksiin käytetään turhaan aikaa, voi jokin tärkeämpi asia jäädä vähemmälle huomioille. Virheiden mahdollisuus kasvaa. Miksi piirtää yksittäisiä viivoja, joilla ei ole muuta kuin ulkonäkötietoja, jos samalla voisi antaa muutakin tietoa. Saman asian tekeminen useasti hyödyttää harvoin ketään – oikeastaan ei koskaan.

Siksi kannattaa tarkkailla itseään ja omaa tapaansa työskennellä. Voisinko tehdä jotain paremmin? Sama koskee yhtä lailla uuden työkalun opettelua kuin vaikkapa työpaikan vaihtoa. Toivottavasti kukaan ei nyt luule, että kehotan etsimään uusia töitä – tarkoitan vain sitä, että kaavoihin ja rutiineihin ei kannata juuttua, vaikka ne ovatkin turvallisia. Olen kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan "onnea" ei tavallaan ole olemassa, mutta sellaiset ihmiset ovat "onnekkaita", jotka pitävän mielen avoimena, ovat valmiita tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja tilaisuuksiin. 

Siis: onnekasta syksyä meille kaikille!